TARINA
Minun tarinani
– Heidi Ylivieskasta
Oma matkani itseni kehittämisen parissa on opettanut minulle, ettei kasvu tarkoita täydellisyyttä. Se tarkoittaa uskallusta haastaa itseään, kokeilla uutta, ylittää omia rajojaan ja samalla oppia hyväksymään itsensä myös keskeneräisenä.
Olen opetellut uskomaan itseeni silloinkin, kun olen tuntenut epävarmuutta. Olen tutkinut omaa sisäistä puhettani ja sitä, kuinka paljon ajatuksemme vaikuttavat siihen, miten näemme itsemme ja mahdollisuutemme.
Olen oppinut, että pienilläkin asioilla on valtava merkitys: rutiineilla, toistolla, omilla valinnoilla ja sillä, miten puhumme itselle ja miten puhumme muille.
Ja ennen kaikkea olen oppinut, ettei epäonnistumisia kannata pelätä. Välttelemällä virheitä, et anna itsestäsi täyttä potentiaaliasi. Lakkaat toimimasta, kuten normaalisti toimisit. Epäonnistumiset vievät eteenpäin ja ne antavat mahdollisuuden kehittyä. Haluankin ajatella epäonnistumiset ennemminkin oppimiskokemuksina.
Olen oppinut, että pelon toisella puolella voi olla jotain hyvin kaunista.
Olen joutunut elämässäni haastamaan itseäni monella tavalla ja astumaan kerta toisensa jälkeen kohti asioita, jotka ovat tuntuneet vaikeilta tai pelottavilta. Usko itseen on kasvanut kokoajan. Olen oppinut, että on tärkeää olla itsensä uskollisin tukija.
Nuorempana en aina ymmärtänyt, miksi jotkut asiat olivat minulle niin paljon vaikeampia kuin muille.
Selektiivinen mutismi vaikutti vahvasti identiteettiini pitkälle nuoruuteen, enkä saanut siihen koskaan tarvitsemaani apua. En puhunut vieraille ihmisille lähes kymmeneen vuoteen. Vasta aikuisena ymmärsin, mistä silloin oli kyse ja miksi puhuminen tuntui niin vaikealta.
Kun pääsin puhumattomuudesta eteenpäin, sosiaalisten tilanteiden pelko jatkui vielä pitkään.
Se on vuosien varrella rajoittanut elämääni ja estänyt minua tekemästä monia asioita, joita olisin halunnut tehdä. Samalla mieleeni rakentui vahva uskomus siitä, että olen huonompi kuin muut. Se on saanut minut pelkäämään epäonnistumista ja jättämään asioita yrittämättä jo etukäteen.
Vasta myöhemmin olen alkanut ymmärtää, kuinka paljon menneisyyden kokemukset ovat vaikuttaneet siihen, miten olen nähnyt itseni ja omat mahdollisuuteni. Olen joutunut opettelemaan uudelleen sitä, että vaikeudet eivät määrittele arvoani eivätkä sitä, mihin pystyn.
Rohkeus alkaa usein pienestä
Vuosien myötä olen oppinut, että herkkyys, epävarmuus ja pelko voivat olla myös lähtökohta kasvulle, itsetuntemukselle ja todelliselle rohkeudelle. Olen saanut itse huomata, kuinka paljon elämä voi avautua, kun uskaltaa ottaa edes yhden pienen askeleen epämukavuusalueelle.
Kaiken ei tarvitse muuttua kerralla.
Joskus rohkeus on sitä, että tekee yhden asian, joka tuntuu tänään vähän vaikealta. Sitten seuraavan. Ja vielä yhden.
Näistä pienistä teoista alkaa vähitellen rakentua luottamus itseensä.
Liikkuminen on minulle yksi tapa harjoittaa mieltä siinä missä kehoakin – sitkeyttä, itsekuria ja omien rajojen rikkomista.
Se muistuttaa minua siitä, että meissä on usein enemmän voimaa kuin uskommekaan, ja että kasvua tapahtuu juuri silloin, kun uskallamme haastaa itseämme.
Minulle psyykkinen valmennus on ennen kaikkea itsemme parempaa tuntemista. Se on uskon vahvistamista itseemme ja rohkeuden löytämistä – jotta uskallamme kulkea kohti sellaista elämää, jota todella haluamme elää.
Haluan auttaa sinua näkemään sen potentiaalin, joka sinussa jo on.
Koska sinun ei tarvitse tulla joksikin toiseksi.
Sinun tehtäväsi on tulla rohkeasti enemmän omaksi itseksesi.
Siksi haluan kulkea myös sinun rinnallasi – auttaa sinua löytämään omat voimavarasi, vahvistamaan luottamusta itseesi ja uskaltamaan kohti sitä, mikä sinulle on aidosti tärkeää.
Ystäväni kirjoitti minulle jo vuosia sitten korttiin sanat:
Rakas. Herkkä. Ja niin voimakas.
Ne ovat kulkeneet mukanani siitä lähtien. Nyt ne muistuttavat minua siitä, millaista haluan myös valmentajana välittää eteenpäin. Nämä ovat minun supervoimani – ja haluan jakaa niistä palan myös sinulle.